Päiväkirja

Very Heavy Fest Jämsässä 7.11.2009

 Talven ensimmäinen keikka. Matkaan päästiin hyvissä ajoin tapamme mukaan. Mukana meillä oli Emilian serkku Niina. Paikalle saavuttuamme pienen eksymisreissun jälkeen Night life oli vielä kiinni. Päätimme hetken hengailla Vanhassa Mestarissa, paikallisessa pubissa, jossa pidimme samalla bändipalaveria. Hetken päästä Karita huomasi, että paikalla olisi tarvinnut olla vasta klo 19.30 ja olimme perillä jo klo 18.00. Siispä aloimme tutkia Vanhan Mestarin ruokatarjontaa.

Jämsä01

Lopulta pääsimme roudaamaan ja valmistautumaan tsekkiin. Paikalla oli myös muiden bändien jäsenet. Beyond the Dream Jyväskylästä ja Lepattajat Jämsänkoskelta. Heti alkuun oli taas Emilian bassovehkeiden ja särölaulun kanssa ongelmia. Pedaali rikki ja laulu kiertää. Pedaali meni vaihtoon ja laulu ilman säröä.

Jämsä02

Lopputsekki menikin sitten sujuvasti. Kiitos mukavan miksaajan, jonka kanssa yhteistyö sujui mutkattomasti. Karitalla ja Päivillä ei ollut mitään ongelmia.

Jämsä03

Jämsä04

Sitten alkoikin tuskaisen pitkä odotus illan keikkaan joka oli vasta 1.30. Minkäänlaista bäkkäritilaa ei ollut, missä olisi voinut hengailla ja väsymys alkoi painaa päälle. Päivi, Karita ja Niina viihtyivät ehkä hieman Emiliaa paremmin, joka jossain vaiheessa nukahti baariin. Portsari tulikin herättelemään sitä ja luuli että oli sammunut liiasta viinan juomisesta. No, onneksi asia selvisi viimeistään keikan alkaessa, että tämä ei pitänyt paikkaansa. Muuten paikan järjestelyt toimivat hyvin. Kahvia, virvokkeita ja ruokaa oli tarjolla. Kiitoksia siitä.

Jämsä05

Keikka alkoi lähenemään vihdoin ja tytöt vetäytyivät laittamaan keikkavetimiä päällensä. Paikalla ei ollut hirveästi yleisöä, mutta sitäkin kannustavampaa. Meille se kävin oikein hyvin, koska oli edellisestä keikasta oli hieman taukoa. Keikka meni hyvin ja soittofiilis oli kohdallaan.

Jämsä10

Väsyneinä ja hikisinä roudattiin kamat autoon ja kohti kotia. Onneksi tavaraa ei ollut paljoa roudattavaksi. Matkalla Karita meinasi hyytyä totaalisesti, joten Päivi ja Emilia koittivat pitää neidin huomion pois väsymyksestä. Roudaaminen lutakkon tuntui myös aika tuskalliselta. Kello oli jo lähemmäs neljää aamuyöllä. Voimia ei tuntunt keltään löytyvän raskaiden kaappien kantamiseen. Asia tuli kuitenkin hoidettua ja onnellisena kohti kodin lämpöä.

Seuraavaa keikkaa odotellessa....

Julkaistu 07.11.2009 klo 17:19